Wulff Business Forum inspiroi tulevaisuuden työn äärellä

Lokakuinen torstai Pikku-Finlandiassa, aurinko kimmeltää ikkunoista ja ilmassa on odotusta. Vuoden sykähdyttävin yritystapahtuma, Wulff Business Forum, kokosi yhteen inspiroitumaan, verkostoitumaan ja keskustelemaan digitaalisuudesta ja ihmisyydestä. Itse olin paikalla kuuntelijana ja osana yleisöä – etsimässä vastauksia siihen, kuinka ihmisyys voi kukoistaa digitaalisessa ajassa.

Luovuus ja ihmisen merkitys teknologian rinnalla

Päivän ensimmäinen puheenvuoro johdatti meidät luovan johtajan Henkka Hyppösen ajatusten maailmaan. Tekoälyn pitkän linjan asiantuntijana hän haastoi meidät pohtimaan, miten ihmisen ja tekoälyn yhteisluovuus voisi todella tulla osaksi arkeamme työelämässä.

Hyppösen mukaan meillä on valtava potentiaali yhdistää ihmisen luova ongelmanratkaisukyky ja koneiden kyky käsitellä tietoa. Hän kysyi, olemmeko valmiita ottamaan sen askeleen ja avaamaan koneoppimiselle lisää tilaa, ei korvaamaan, vaan tukemaan meitä työelämässä.

Esiin nousivat luovan työn ja sosiaalisen älykkyyden tunnistaminen. Hyppönen puhui siitä, miten ihmisen on mahdollista määrittää työhönsä vain ne tehtävät, jotka todella vaativat meidän ajatteluamme, jättäen rutiinit teknologialle. Eikö tämä olisi sosiaalista älykkyyttä valjastaa ihmisten erityisosaaminen vain niihin tehtäviin, missä henkilö voi suoriutua parhaiten? Esimerkkinä Hyppönen mainitsi potentiaalin osatyökykyisten työllistämisen tai neurokirjon ihmisten erityisosaamisen hyödyntämisen työelämässä, juuri niihin tehtäviin missä he loistavat.

Tämä ajatus vei minut pohtimaan omaa työtäni – miten voin hyödyntää koneoppimista jäsentämään tietoa ja vapauttamaan tilaa luovalle työskentelylle?

Teknostressin hallinta työelämässä

Kun Hyppösen puheenvuorossa oli inspiraatiota teknologian ja ihmisen yhteisluovuudesta, seuraavaksi Lost In Data Companyn Taru Pyykkö muistutti meitä teknologian synnyttämästä kuormituksesta, teknostressistä.

Hän totesi, että teknostressi vaikuttaa salakavalasti – ei vain piippaavina ilmoituksina, vaan myös jatkuvana kuormituksena työelämän toimintatapojen tasolla. Tämä ei ollut itselleni uutta, mutta Pyykön tapa puhua aiheesta nosti esiin tärkeän kysymyksen: tunnistammeko me työpaikoilla aina ne kuormitustekijät, jotka saavat meidät pahimmillaan uupumaan?

Teknostressi voi ilmetä monella tavalla: toistuvina kokouskutsuina, kiireen tunteena tai epävarmuutena uusista järjestelmistä. Pyykkö kannusti yrityksiä luomaan yhdessä pelisääntöjä, joilla vähennetään kuormitusta ja luodaan tilaa merkitykselliselle tekemiselle. Hänestä teknologian kanssa tasapainon löytäminen ei ole vain yksilön vastuulla – se on myös työyhteisön tehtävä.

Tunnetaitojen merkitys yksilö- ja yhteisötasolla

Sitten estradille astui terapeutti ja kirjailija Marika Rosenborg. Hän nosti esiin yksilön tunnetaitojen merkityksen paitsi omassa arjessa myös työyhteisössä. Hänen sanansa tunteiden kohtaamisesta olivat kuin muistutus siitä, että digitaalisuudesta huolimatta emme saa unohtaa omaa inhimillisyyttämme.

Rosenborg painotti tunnetaitojen merkitystä erityisesti haasteiden keskellä. Hänen mukaansa työpaikalla tarvitaan rohkeutta käsitellä epävarmuutta ja suoda myötätuntoa niin itseä kuin muita kohtaan. Hänen neuvonsa “kohdata tunteet sellaisina kuin ne ovat” jää mieleen – se on yksinkertaista mutta perustavanlaatuista, juuri sitä, mitä inhimillinen työelämä kaipaa.

Kohtaamisen ja ilon taikaa

Kun päivän päätteeksi nautimme tanssija Saana Akiolan ja Leo Pusan kohtaamista heijastavaa tanssiesitystä, olin itsekin inspiroitunut. Esitys muistutti meitä kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että ihmisen ja inhimillisten kokemusten ydin on kohtaamisessa. Kun astuin ulos Pikku-Finlandiasta, aurinko alkoi laskea, mutta tulevaisuus tuntui toiveikkaalta.

Itselleni jäi erityisesti mieleen ajatus siitä, kuinka teknologian keskellä meidän on yhä tärkeämpää ymmärtää ja hyödyntää omia tunnetaitojamme, luovuuttamme sekä luontaisia vahvuuksiamme. Tulevaisuuden työ voi olla juuri niin inhimillistä kuin me siitä teemme.

Kirjoittaja Aino Yrjänä on helsinkiläinen freelancer, sisältömuotoilija ja tekstitoimittaja, joka aloittaa aamunsa vahvalla espressolla ja lempeällä joogalla. Hän auttaa yrityksiä ja yhteisöjä löytämään oman äänensä ja kertomaan tarinansa vaikuttavasti. Aino uskoo, että viestinnän sydän on aitoudessa ja kohderyhmän ymmärtämisessä. “Jokaisella asiakkaalla on oma uniikki viestintätarpeensa. Juuri sen esiin tuominen on työni palkitsevin osa.” Aino auttaa sinua viemään viestisi uudelle tasolle – ammattitaidolla ja sydämellä.  www.hetkenrauha.fi/viestinta